Itävallan pääkaupunki Wien sijaitsee Alppien ja Karpaattien vuoristojen välissä, Tonavan joen rannalla. Oopperan ja klassisen musiikin mekassa asustaa tilastojen mukaan 1,7 miljoonaa vakituista asukasta, mutta metropolialueella tuplasti enemmän.
Matkaan yöbussilla Saksanmaan halki kohti Itävaltaa ja sen pääkaupunkia Wieniä. Hitaasti matelevaan bussiin on jälleen änkeytynyt sekalainen joukkue erilaisen kulttuuritaustan omaavia kansalaisia. Small talkkauksen päävastuun ottaa esimerkillisesti itävaltalainen, keski-ikäinen mies. Hän jaksaa tarkistaa muiden matkalaisten voinnin yön aikana monta kertaa: ”This naait buss is veri komftotaböl, huh? Everiting is veri komftotaaabbbll? Soooo komftotabll!”
Samaistun tämän yksinäisen itävaltalaisen miehen kuvatukseen kuunnellessani koko yön hänen maanmiehensä sepustuksia siitä, kuinka kivasti taas edettiin 50 kilometriä.
Onneksi tuon puheliaan tirehtöörin penkkirivistä löytyy yksi kiinalainen ja yksi slovakialainen matkaaja. Lähes kiitettävää on se, kuinka monta kertaa vuorokauden mittaisen matkan aikana voi tuumia sitä, miten hirvittävän mukavaa yöbussilla matkustaminen voikaan olla. Small talkin tuiskeessa tuskin kukaan bussin muista matkustajista ummistaa silmiään.
Saavumme Beethovenin kotikaupunkiin aamupäivästä, ja kampeaminen hotelliin voi alkaa…
Selviydyttyäni Tonavan rantoja pitkin hotelliin, nukahdan välittömästi. Ensimmäinen päivä menee univelkoja tasatessa. Seuraavana päivänä tutustun pirteimmillä silmillä ja kevyemmillä jaloilla Beethovenin, Mozartin, Freudin, Popperin sekä kauhean monen muun historiallisen tahi muuten vaan kuuluisan henkilön kotikaupunkiin.
Upea, toisen maailmansodan uhrien muistoksi kyhätty suihkulähde kiinnittää huomioni ja käväisen ihastelemassa sitä lähemmin…
…sitten laukkaan prinssi Eugenin puistoon ihmettelemään outoja patsaita. Millainen mielikuvitus keksii risteyttää rinnakkaan naisen ja eräänlaisen karvattoman leijonan ja linnun keskenään? Palatsin piha on niin helteinen, että tipahdan miettimään tätä sekasikiötä varjoisammalle penkille.
Wien on niin ikään itävaltalaisen ystäväni synnyinsija. Ennen lähtöäni, hän antaa minulle lahjaksi vinkkejä paikoista, missä kannattaisi käydä. Vinkit sisältävät aina jotakin hauskaa. Niinpä ostan muun muassa matkani parasta jäätelöä hänen suosittelemasta jäätelökioskista: ”Get some amazing ice cream at the tiny Eisgreissler. Huge queue, but worth it!”
Parlamenttitalo sekä sitä vartioiva Pallas Athenen patsas
Valtavien patsaiden yksityiskohdista voi löytyä jotakin nokkelaa
Käväisen katsomassa hauskoja patsaita ja luen ystäväni vitsikkäitä kirjoituksiaan niistä. Bongaan raatihuoneen ja museokorttelin. Schönbrunnin linna on pitkän vaelluksen arvoinen kohde. Linnaa ympäröivä puutarha- ja metsäalue on niin valtava, että tuhannet turistit hukkuvat pensasrakennelmien ja kukkuloiden sekaan helposti.
Schöbrunnin linna ja osa sen valtaisaa etupihaa
Hyvinhoidettu pensaslabyrintti hukuttaa kokeneemmankin turistin linnan pihan syövereihin. Otan tavoitteekseni kavuta kauempana siintävälle näköalakukkulalle
Ei paha paikka piknikille!
Kuvittelen iltapäiväkävelyn Schöbrunnin linnanneitojen seurassa. He kuluttaisivat tylsiksi käyviä päiviään haaveillen hyvistä avioliitoista ja rikkaista sulhasista. Heillä olisi tällaisessa linnassa ja puistossa samaan aikaan kaikki. Mutta kenties hemmoteltujen prinsessojen ja tulevien kreivittärien mielestä ei mitään.
Ihastelen koko päivän Wienin kauniita katuja ja talojen arkkitehtuuria. Kaupungin maisemaa koristavat kauempana siintävät, metsäiset vuoristot sekä niiden yli kohoavat kumpupilvet. Puistoja on paljon, ja ne viheriöivät täydessä kukoistuksessaan. Ihmiset nauttivat lempeistä päivistä.
Luonnontieteellinen museo taitaa olla liian iso pala purtavaksi, että kuvailen sitä tällä kertaa vain ulkopuolelta.
Euroviisuhulinaa raatihuoneen edessä
Euroviisut ovat vallanneet osittain Wienin. Sen leveille kaduille mahtuu monenlaista juhlijaa ja kaduntallaajaa. Korttelit pysyvät kuitenkin rauhallisina ja Wien saattaa minut turvallisesti takaisin hotellille.
Jestas, kun oli kiva päivä!