Suurin harppaus elämässäni odottaa alkamistaan. Kolme päivää lähtöön. Haikeus, innostus ja stressi vuorottelevat tanssien sekavaa sambaa mielessäni. Samalla, kun järkeni sitoo minut istumaan tiukemmin tuttuun ja turvalliseen tuoliin: ”Luuletko tosiaan selviäväsi YKSIN vieraassa kulttuurissa?!”, innostus flirttailee toiseen korvaani ja lohduttaa ”Sinä selviät hyvin”. Ajatus jaksosta vaihto-opiskelijana on ollut mielessäni silloin tällöin. Aina mahdollisuuden tarjoutuessa, olen kuitenkin sivuuttanut harhailevat mietteeni ja korvannut ne syillä, jotka ovat tehneet lähtemisestä ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Keväällä 2014 osallistuin joutessani yliopistomme vaihtoinfoon, ja seikkailumieleni heräsi. Silloin tuo toiseen korvaani flirttaileva kannustusmantra kuiski minulle: ”Lähde! Hyödynnä tilaisuus nyt tai kadu kieltävää päätöstä loppuelämäsi”. Maailmanmatkaajan asenne korvasi aikaisemman arkajalan ja ennen kuin huomasinkaan, olin täyttänyt hakupaperit Prahan yliopistoon, Tsekkeihin.
Unohdin vaihtoinfon ja hakutilaisuuden muiden opintojen rynniessä niiden edelle. Kevään lopulla havahduin uudelleen siihen, mitä oli tullut innostuspäissään tehtyä. Yhtenä arkisena aamuna sähköpostiini napsahti kasa englanninkielisiä tiedostoja vaihtoyliopistosta. Minut oli hyväksytty Tsekkeihin kansainväliseksi vaihto-opiskelijaksi kevääksi 2015! Tunnelmat vaihtelivat innostuksesta hirvitykseen. Soittelin hädissäni muutamia puheluita ja tietenkin kerroin ystävilleni. Kaikki onnittelivat. Jouduin kuitenkin perustelemaan itselleni hullua päähänpistoani. Ja perustelen edelleen: ”Olenko oikeasti lähtemässä yksin ulkomaille, ja aikamoisen pitkäksi aikaa?” Kyllä olen!
Katselin Tsekin vaihtoyliopiston tarjontaa ja selasin erilaisia internet-sivuja tiedonjanooni niin kauan, kunnes olin täydellisen pyörällä päästäni. Tietotulvasta oli hyötyäkin: selvisi, ettei Tsekeissä tarjottukaan mielenkiintoisia kursseja englanniksi. Kun muutkin käytännön ongelmat kuin vain kurssivalinnat näyttivät vaikeuttavan asioiden hoitamista jo liian varhain ennen opintoja, pyysin saada vaihtaa kohdemaata. Minulle tarjottiin heti mahdollisuutta Belgian vaihtokohteeseen, Leuvenin yliopistoon, lähelle Brysseliä. Selailin heidän englanninkielisiä nettisivujaan hetken, ja hyväksyin tarjouksen.
Nyt ulkomaille lähteminen on realisoitunut entisestään. Olen tähän mennessä saanut paljon hyviä käytännön neuvoja kaikkeen mahdolliseen, ulkomailla asumisesta lentokentällä liikkumiseen. Olen myös saanut ristiriitaisia neuvoja esimerkiksi lääkkeiden, kielialueiden ja opiskelujen suhteen; mielipiteitä ja suosituksia riittää milloin mistäkin. Kaiken lisäksi olen hukkunut leukaani myöten paperihommiin.
Kolme päivää lähtöön ja olen niin ikään kuluttanut jo kovalla työllä ansaitsemani tammikuun palkan. Se riitti lento- ja hotellivarauksiin, lääkkeisiin sekä yhteen väärinkäsitykseen. Asioiden hoitaminen pitää kuitenkin jännityksen loitolla ja kannustavan mantrani lähellä toista korvaani: ”Sinä selviät hyvin!”