Muutaman päivän ajan olen todella joutunut pohtimaan, mitä vaihto-opiskeluajaltani haluan. Miksi oikeastaan tulin tänne? Millaisia tavoitteita minulla oli? Orientaatioviikko Leuvenissa tyhjensi ensin pääni täysin ja sitten kaatoi ämpärillisen informaatiota niskaan. Tavoitteet työharjoittelusta vaihtuivat välittömästi tavoitteeseen selvitä illalla opiskelijakommuuniin nukkumaan.
Hoidettuani kaikki perusasiat, kahlaan kurssivalintojen suossa. Käyn kuuntelemassa muutamia luentoja, mutta mikään niistä ei oikein nappaa. Liian outoja, liian vaativia, liian vaikeita sovittaa yhteen muiden kurssien kanssa, liian monimutkaista.
Jokaisella luennolla suurin osa keskittymisestä menee vanhanaikaisten tilojen ihmettelyyn. Esimerkiksi solubiologiaa opiskellaan linnamaisessa rakennuksessa ja seinillä on historiallisia tauluja. Jokaisella luennoitsijalla on oma mielenkiintoinen tapansa luennoida ja puhua englanninkieltä erikoisilla aksenteilla. Professoreita on myös kunnioitettava ja he käyttäytyvät hyvin arvovaltaisesti opiskelijoita kohtaan. Keskittymisen rippeet valuvat vielä siihen, että tarkkailen sitä, miten muut opiskelijat käyttäytyvät. Olen usein yksin luennoilla eivätkä paikalliset ota minuun minkäänlaista kontaktia. Tuntuu, ettei päähäni mene enää yhtään enempää informaatiota.
Opintopisteiden kunnianhimoinen tavoittelu jäänee sekin tällä kertaa. Kun ymmärrän asettaa matalammat tavoitteet vaihtoajalleni, esteiden ylittäminen helpottuu. Teen muutamia hyviä päätöksiä. Hommaan pyörän ja hurjastelen hirveän nopeasti paikasta toiseen. Metsästän paikalliselta kirpputorilta termospullon ja saan lämmintä teetä huoneeseen illaksi. Löydän kuntosalin läheltä, jossa käyn peseytymässä. Oma suihku kammottaa liikaa. Puramme viikon tapahtumat tsekkiläisen ja puolalaisen tytön kanssa.
Suomi-Puola-Tsekki
Asetettuani uudet tavoitteet, olo huojentuu. Nyt tiedän. Tavoitteenani ei ollut vastata kaikkiin minulle annettuihin kysymyksiin. Tulin kysymään kysymyksiä ja ihmettelemään minulle annettuja vastauksia. Ehkä siten, ja vain siten, opin jotakin elämästä, toisista ihmisistä ja itsestäni.
A friend in need is a friend indeed!