Minulla on vielä yksi kesäinen päivä aikaa nauttia Berliinistä. Arvon neljän museosaarella sijaitsevan museon kesken ja päädyn vierailemaan Pergamon museossa. Museo ei ole vanhin, mutta erinäisten internet-sivustojen mukaan suosituin. Sen kätköistä täytynee siis löytyä jotakin hyvinhyvin mielenkiintoista.
Matkalla törmään tähän jättimäiseen mieheen, jolla on tilanne päällä
Museosaari sijaitsee aivan Berliinin suuren tuomiokirkon vieressä. Taustalla säteilee diskopalloa muistuttava televisio- ja radiotorni
Paikan päällä saan mielestäni melko tyyristä maksua vastaan pääsylipun sekä kuulokkeet. Painaessani ”play”-nappulaa, englanninkielinen nainen toivottaa minut tervetulleeksi. Kuuntelen hänen miellyttävää, monotonista jargoniaa vaeltaessani huoneista toiseen. Välillä puhetta väritetään itämaisella musiikilla. Nainen ei onneksi ala laulamaan, vaan pysyttelee asiallisen vakavana. Musiikki luo joka tapauksessa miellyttävää tunnelmaa visiittiin.
Epyktiläinen musiikki pauhaa kuulokkeissani, kun saavun tähän valtavaa holvikäytävään
Leijonat toivottavat minut tervetulleeksi
Pergamon
Teemana museossa on klassisen antiikin ajan sekä Lähi-Idän, kuten Babylonian, Mesopotamian ja Assyyrian kokoelmat. Tosiasiassa näyttely koostuu seinän palasista, kaivannoista löydetyistä koruista, vesisangoista sekä joistakin patsaista. Kokonaisia pylväitä ja tuhansia kiloja painavia patsaita on raahattu tönöttämään keskelle museon saleja. Osa kokoelmasta on sen sijaan vain jäljitelmiä aidoista.
Antiikin ajan marjatorille mentiin näinkin suurenmoisten porttien läpi
Seinänpalasta Epyktistä
Assyyrialainen hautakammio. Kuolleiden matkaan laitettiin rikkauksia, ruokaa ja vaatteita. Jos vainajan suku oli köyhä, kuollut sai matkalleen kupillisen puhdasta vettä.
”Melankolinen kotka” ja taustalla säätilojen jumala, jonka Babylonialaisen nimen unohdan välittömästi lähtiessäni museosta