Ah! Pariisi! Ranskalaisen taiteen ja aarregallerioiden pyhättö. Romantiikan alku ja juuri. Ihana Seine! Makeat viinit ja fantastiset ruoat! Haute Coutouren ja maailman muodin mekka. Ranskan pääkaupunki. C’est la vie! Hohoo! Manifique!
Pariisi on yksi Euroopan ja maailman suurimpia metropoleja. Paikallisia ranskattaria ja Napoleonin jälkeläisiä koko alueella asustaa kaiken kaikkiaan 11,9 miljoonaa. Vuosittainen turistimäärä on joidenkin arvioiden mukaan 45 miljoonaa siihen päälle. Siksipä pohjoisen Ranskan aakeanlaakeat pellot vaihtuvat ahtaisiin kerrostaloghettoihin jo monia kymmeniä kilometrejä ennen romantiikan pyhätön ”rajaa”. Mitä lähemmäksi kaupungin reunustoja ajellaan, sitä tiiviimmin harmaiden talojen katot näyttävät lähestyvän toisiaan. Nyt on todellakin saavuttu isoon kaupunkiin.
Tiivistä kaupunkisokkeloa mijoonine ihmisineen ja miljoonine kohtaloineen. Taivas itkee harmaata saastesadetta yhtä harmaiden katojen ylle.
Vaikka metroliikenteen ymmärtämisessä, lipukkeen valinnassa ja lopulta lipukkeen masiinaan änkeämisessä menee ihan kiitettävästi aikaa, pääsen kohtuullisen mukavasti hotellille.
Place de la Rebubliquelta suuntima hotellille
En odota paljoa, mutta järkytyn. Lutikkalinna tarjoaa positiivisina puolina ainoastaan lämmintä vettä hanasta ja oman vessan. Muita hyviä puolia hotellilla ei sitten olekaan.
Ihan tosi?!
Gad dämit!
Lähden kiertelemään kaupunkia uudella innolla, vaikkakin huonosti nukutun yön jälkeen. Otan varuiksi kaikki arvotavarat, kuten passin ja rahat vyölaukkuun. Lompakon piilotan sisätaskuun ja reppuun laitan pullon vettä. Minut kuitenkin onnistutaan ryöstämään heti kuninkaan palatsin edessä.
Joukko romanityttöjä saartaa minut ottaessani kuvia palatsin pihamaalla. He pyytävät minua kirjoittamaan jonkinnäköiseen galluppiin nimeni ja paikkakuntani. Sitten he alkavat tiiviisti vaatimaan rahaa. Allekirjoitinhan jo sopimuksen. Tunnen olevani kuin ahdistettu hirvi metsästäjien ja koirien piirittäessä minua yhä ahtaammalle. Kaivan vaistomaisesti taskujani ja pian lompakko onkin kädessäni. Siellä ei onneksi ole kuin 20 euroa, joka tietenkin lähtee käsistä. Katselen rahaa ja sitten tyttöä silmiin: ”Et voi viedä sitä?!”. Samalla kuulen olkani takaa brittiläisen miehen aksentin: ”This is bullshit and robbery!” Romanitytöt lähtevät eri suuntiin enkä tavoita katseellani pelastajaani. Päivä on joka tapauksessa pilalla.
Hengittelen hetken Seinen rannalla. En voi uskoa, mitä juuri tapahtui! Saan vasta hetken päästä itseni liikkeelle pienestä järkytyksestä huolimatta.
Kuljen Pariisia ristiin rastiin, mutta mielessäni pyörii vain se, kuinka röyhkeästi minut ryövättiin. Silmin katsomalla. Minun matkarahani. Yritän ajatella, että 20 euroa oli pieni summa opetuksesta, jonka sain. Näen vastaavanlaisia yrityksiä vielä monta kertaa, eri taktiikoilla. Alan välttelemään katseita. Ymmärrän, ettei kukaan juttele minulle ystävällisyyttään. Ymmärrän, kuinka julmia romanttisen Seinen rannat ovat.
Riemukaari
Eiffel
Palace de la Justice, vai mikä se oli…
Notre Dame
Obeliski
Simpukkavaras
Näimpä! Nyt osaa varoa :/
Oot ehtiny käydä kuvailemassa jo monessa paikassa 🙂 Mut joo ei voi muuta sanoa kuin että hui kuinka törkeetä meininkiä siellä! D: kait sitä heti kun on vähän isompi kaupunki kyseessä nii mahtuu mukaan myös tuollaista sakkia :/