Istun viimeistä kertaa yöbussissa. Jaggi Intiasta pitää minulle seuraa koko yön eikä anna minun nukkua. Kellon vitkutellessa kolmeen yöllä, Jaggin aiheet vaihtuvat Intialaisista kansantavoista guruihin ja mustaan magiaan. Kysäisen ujosti, aikooko innokas inkkari ummistaa silmiään ollenkaan tänä yönä: ”Nooooo! Ai donnnn fiil tieddh!”. Hän jatkaa mantraansa ja lopettaa sen hämärään lauluun bussin saavuttua Wienin asemalle. Silloin Jaggi pompahtaa yhtäkkiä ylös istuimeltaan …
Brussel Nord – tuo pohjoisen Brysselin valtaisa rautatieasema. Tuo tuhansien vaeltavien ihmisparkojen välttämätön kohtaamispaikka. Kirskuvat paikallis- ja pikajunat pysähtyvät asemalle minuutin välein, vuorokauden ajasta riippumatta. Myös linikat ympäri Euroopan käynnistävät moottorinsa Brysselin maineikkaalta asemalta. Siksi siitä on kehkeytynyt pikkuhiljaa oman seikkailuni alku- ja päätepiste. Kiireisten ja kiireettömien matkaajien lisäksi Brysselin pohjoinen rautatieasema antaa suojan muutamalle kodittomalle …
Viimeinen viikonloppu Leuvenissa kuluu tenttiin lukien sekä asioita järjestellen. Rinkka on jälleen purettava ja pakattava uudelleen. Ääriään myöten täyteen tavaraa ja matkamuistoja. Valmistelen viimeistä lähtöäni ja hiipuvia opintojani niin kovin, että en osaa ymmärtää todella jättäväni Leuvenin tällä kerralla kokonaan. Tapaan ystäviäni niin usein, kuin pystyn. Kukaan ei haluaisi Leuvenin kevään loppuvan. Silti aikamme tuntuu katoavan nopeammin, kuin koskaan. ”Thank …
Paikallisbussi mutkittelee sataa kilometriä tunnissa kohti Kroatian suosiotaan nostattavaa lomakohdetta, Splitin kaupunkia. Keskisessäkin Kroatiassa sataa. Sen sijaan lämpötila nousee sitä korkeammaksi, mitä lähemmäksi saavumme Välimeren rantaviivaa. Balalaikka pauhaa radiossa ja maisema muuttuu metsäisistä vuoristoista valkeisiin kalkkikivirantoihin. Turkoosi vesi valuu vuorilta alas tyyniin lahden poukamiin. Olen saapunut paratiisiin. Splitissä löydän varaamani majapaikan muutaman väärän valinnan jälkeen. Oikea osoite hahmottuu vanhan …
Rynnistäessäni jälleen bussin kyydissä Slovenian läpi Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin, ihastelen vuoristoisia maisemia. Havumetsät piirtyvät näkökenttääni ja harmittelen, ettei minulla ole aikaa jäädä samoilemaan Slovenian puolelle. Saavuttuamme sateiseen Zagrebiin, tuntuu kuin olisin matkannut linikan sijaan aikakoneella viisikymmentä auringonkiertoa taaksepäin. Talojen julkisivut järkyttävät huonokuntoisuudellaan. Ohitseni köröttelee museoaikainen, ruosteinen raitiovaunu ja noin 15 vuotiaat pojat pistävät röökin palamaan ohittaessani paikallisen koulun. Mieleni on …
Olen saapunut Kroatiaan. Levähdän ensin pari päivää Zagrebissa, Kroatian pääkaupungissa, kunnes päräytän paikallisbussilla ihastelemaan kuuluisia Plitvice-järviä. Kroatian vuoriston luonnonmaisemat, sumuvuoret, vesiputoukset ja tietenkin järvet ovat käymisen ja pienen maksun arvoisia. Innostun jopa laulamaan kierrellessäni polkuja. Sen vuoksi esitän seuraavan kirjoituksen kuvina.
Matkaan yöbussilla Saksanmaan halki kohti Itävaltaa ja sen pääkaupunkia Wieniä. Hitaasti matelevaan bussiin on jälleen änkeytynyt sekalainen joukkue erilaisen kulttuuritaustan omaavia kansalaisia. Small talkkauksen päävastuun ottaa esimerkillisesti itävaltalainen, keski-ikäinen mies. Hän jaksaa tarkistaa muiden matkalaisten voinnin yön aikana monta kertaa: ”This naait buss is veri komftotaböl, huh? Everiting is veri komftotaaabbbll? Soooo komftotabll!” Onneksi tuon puheliaan tirehtöörin penkkirivistä löytyy yksi …
Puolalaistyttö on hämärästi diilannut käytetyn auton itselleen jostakin päin Puolaa. En voi vastustaa kainoa pyyntöä lähteä kokeilemaan auton ajettavuutta ja käytännöllisyyttä. Starttaamme Road Tripille Leuvenista Amsterdamiin. Mikäpä olisi parempi tapa viettää lauantaipäivää? Passi povitaskuun ja menoksi! Ajomatka iloiseen Damiin ja takaisin sujahtaa rupatellessamme niitä näitä. Sää ehtii vaihtua ajomatkan aikana neljä kertaa. Ensin sataa, sitten tuulee ja …
Koko Belgian opintojeni ajan, olen ollut innostuksissani Outdoor Activities-kurssista sekä siihen kuuluvasta Xtreme urheiluviikonlopusta. Kurssin aikataulut, erilliset harjoitussessiot ja tiedotus ylipäätään ovat rakoilleet pahasti. Sen vuoksi päivää ennen päätösviikonloppua olen niin vihainen kaikista väärinkäsityksistä, että alan itkeä suunnittelukokouksen jälkeen. En tiedä yhtään, mihin olemme menossa, kuinka paljon tarvitsen vettä, ruokaa tai tarvikkeita. Pakkaan varmuuden vuoksi rinkan täyteen sokeria, …
Viimeinen kuukausi Leuvenin keväästä kiitää yhä nopeammin kohti loppuaan. Pysähdyn. Selailen kännykkäkamerani kuvia ja mietin, mihin vaihtoaikani päivät ovat kuluneet? Mikä on ollut kaikkein parasta, mitä olen oppinut? Olen ikävöinyt omaksi yllätyksekseni paljon kotiiin. Takaisin tuttuihin piireihin ja ympäristöön. Käyttänyt aikaani murehtimiseen. Toisaalta olen talsinut satoja kilometrejä erilaisten kaupunkien katuja. Tutustunut pala palalta eurooppalaisiin maihin. Olen pysynyt liikkeessä, vaikkakaan …
Amsterdamin ja Brysselin väliä kulkevan bussin kyytiin on minun lisäkseni ehtinyt pari rastatukkaista hippiä sekä hollantilaisia opiskelijoita. Ranskaa höpöttävä bussikuski ajelee leppoisasti läpi eteläisen Alankomaan viljelysseudun. Ihastelen postikorttimaisemia, tuulimyllyjä ja vihertäviä peltoja. Lehmät ja vuohet loikoilevat ruohoisilla tatameilla, odotellen kaukaa lähestyvää sadetta. Kaikkien kanssamatkustajien harmiksi, emme pösötä suoraan Amstelin rannalle. Sen sijaan kyllästynyt bussikuski jättää sekalaisen lauman jonnekin hyvin kauas Amsterdamin keskustasta, notkuvista …
Bussimatka Berliinistä Tsekin pääkaupunkiin, Prahaan, kestää noin 4,5 tuntia. Saksan ja Tsekin raja täytyy ”alittaa” tunnelia pitkin. Bussin putkahtaessa tunnelin läpi maasta toiseen, maiden välisen eron huomaa ainakin ympäristössä välittömästi. Saksalainen teollisuus- ja maatalousmaisema vaihtuu äkkiä mäkisiin metsiin. Vuorien laaksoissa kylät ja kaupungit nauttivat Keski-Euroopan leudosta ilmastosta ja valkea savu tupruaa taivaalle vanhojen tiilitalojen savupiipuista. Olen ehtinyt vierailla Tsekin maan pääkaupungissa jo …
Minulla on vielä yksi kesäinen päivä aikaa nauttia Berliinistä. Arvon neljän museosaarella sijaitsevan museon kesken ja päädyn vierailemaan Pergamon museossa. Museo ei ole vanhin, mutta erinäisten internet-sivustojen mukaan suosituin. Sen kätköistä täytynee siis löytyä jotakin hyvinhyvin mielenkiintoista. Paikan päällä saan mielestäni melko tyyristä maksua vastaan pääsylipun sekä kuulokkeet. Painaessani ”play”-nappulaa, englanninkielinen nainen toivottaa minut tervetulleeksi. Kuuntelen hänen …
